Yksi sana. Merlin. Kaikista eniten odotin jouluaattona Merliniä. Onneksi livestream oli mahtava: ei pätkimistä, kuvan juuttumista eikä pahemmin pikselöitymistä. Joulunhenki varmaan auttoi. Haluan ajatella niin.

Itse jaksosta sanon, että täytti odotukset hyvällä tavalla. Miten magic reveal käsiteltiin oli kaunista katsoa. Uskalsin jopa valaa toivoa jakson alussa, että Arthur selviäisi. Juubajuu. Tarusto-canonia noudatettiin. Arthur kuoli. Onneksi Arthurin ei tarvinnut kuolla yksin. Hän sai menehtyä Merlinin sylissä. Muutenkin jaksossa ei slash-kohtia oltu sensuroitu. Vähintään miljoona kertaa näytti siltä, kuin he suutelisivat. Mutta kun jälkeenpäin ajattelee, ei sitä olisi tarvittu. Eikä suoria rakkauden tunnustuksia. Olis ne ollu kieltämättä aika alleviivaavia, vaikka jakso tekikin (ainakin fandomin mielestä) Merthurista canonia. Niiden kahden idiootin rakkaustarina on mahtava.

Eli tiivistettynä parin viime päivän tekemiset: olen kyynelehtinyt ämpärillisen ja katsonut yhä uudelleen OTP:ni toisen osapuolen kuolevan rakkaansa käsivarsille. Hyvää joulua juu.

Lahjoja tuli muutama: kolme kirjaa, sammakkokorvikset, New Doctor Who:n 5. kausi, pyjama ja muutama kippo sekä Queenin musiikkia.
Queenia olen kuunnellut ahkerasti. Helpottaa se hiukan Merlinin jättämiä feelingsejä, vaikka (luulen) pahin shokki on takana. En ole yhtä itkuherkkä kuin eilen (vaikka ei se kerro kunnolla mitään). On vain tyhjä olo. Hiton BBC.

Lähen tästä kirjoittelemaan jotain angstista Merthuria. Ei se auta piruakaan, mutta ei voi mitään.