Pääsin läpi ekan jakson, vaikka parempia olisivat arvosanat saaneet olla. En vaan jaksa. Mikään ei kiinnosta tippaakaan. Koko elämä on tervassa kulkemista. Mitä järkeä kaikessa on? Lopussa kaikki on vaan tarinoita. Osa tunnetumpia kuin toiset. Osa mielenkiintoisempia ja värikkäämpiä kuin toiset. Mitä väliä! Tiiän vaan, ettei miun tarinalla ole väliä. Aivan sama. Lyön lekkeriksi kuitenki kaiken.

Taas tämä. Kaikki kaatuu päälle. Se on sellane iso villapaita. Se kutittaa kaulalla ja ahistaa helvetisti. Se on sinapinkeltainen villapaita, karmeimpia värejä, mitä tiiän. Haluan sen pois. Sen kanssa joutuu kamppailemaan, jotta se lähtisi.

Kaikki tekemiset ovat sisältä onttoja. Ei mikään tunnu miltään. Saiski kaiken angstin valjastettua sanataiteeseen, mutta turha toivo. Mitään ei synny. Se aina iskee jostain. Klonkku. Asustaa pimeässä ja puree sormet poikki.