SIIS,huominen. Maanantai. Miten pystyn olemaan normaalisti? Enkun sanakoe ja aivot tanssii letkajenkkaa ja laulaa: "Poto poto pooooto, po-po-po-po-poooooto..."

Kädet tärisee ja muutenkin on valmiiksi kahvikuppineuroosi. Kävin tänään ostamassa lipun ja tärinä oli silloin hirveimmillään. Onneksi isä sponssasi puolet hinnasta. Pidän lippua "I LOVE OPERA"-merkin alla. Ostin merkin silloin Frankenstein-matkalla.

Ei läksyistäkään tule mitään. Hypin paikallani ja hymyilen kaikelle.

Tässä hyvä esimerkki phanaattisesta phanituksesta. Tähän meni kaksi viikonloppua. Sain sen viime yönä kahen aikoihin valmiiksi. Kuva ei ole niitä parhaimpia, mutta saa siitä jotain selvää.

Kaavojen piirtämiseen meni kolmisen tuntia. Pipon mallin otin yhdestä käsityökirjasta ja jouduin suurentamaan sitäkin (jättipää mikä jättipää). Ruusun nupun tein virkkaamalla ja kiinnitin sen erikseen. Langat ovat Seitsemää veljestä.

Tuon pipon kanssa sitten rupean kuljeskelemaan kaikkialla.

Näin sitä PotO-kamaa kertyy. Laskeskelin omistavani kolme erilaista levyversiota, Ooppera kummitus-dvd:n 2004-version,Sabeen Lontoosta tuoman musikaaliesitteen, kahdet lapaset(toinen pari kesken), pipon sekä kirjat Oopperan kummitus, The Phantom of the Opera sekä Phantom. Naamio puuttuu. Seuraavan kerran, kun pääsen etelään, otan selvää, jos siellä lähistöllä olisi se tietty pilailupuotiketju, jossa niitä myydään. Ärsyttää niin, kun kesällä Turussa ollessamme en tiennyt siitä. Vieläpä samalla kadulla kuin hotellimme! Kohtalon ivaa, kun kadun nimi oli Eerikinkatu(på svenska Eriksgatan :D) Vanhemmillani kesti kauan ennen kuin tajusivat sen.

Rouva Pendragon kiittää, kuittaa ja yrittää nukkua ensi yön!