Kokeet astelevat pikku hiljaa kantapäilleni. Ensi viikon torstaina on äikästä kurssikoe ja perjantaina historiasta. Historia on jotenkin hanskassa, äikästä en niin kovin ole varma. Viikko 39 alkaa leppoisasti: maanantaina ei ole mitään koetta (oujee), mutta tiistaina pamahtaa: psykologia, josta ei minulla ole mitään hajuakaan. Aine ei kiinnosta, mutta tärkeimpänä pidän siinä sitä, että se menee läpi elikkä saan numeron 5. Keskiviikkona on matikan koe. Välillä siinä aineessa tuntuu, että sitä ymmärtää jotain. Välillä menee korkealta ja kovaa. Torstaina on viimeisenä biologian koe. Ei biologia mitenkään paha aine ole, yläasteella se ei vain kiinnostanut tippaakaan. Perjantaina alkaakin sitten uusi jakso, jossa pääsen Sabeen kanssa samalle ruotsin tunnille. Saa nähdä, montako sinne ilmoittautuu, sillä viimeksi vilkaistessani ilmoittautujia oli 6. Mitähän niistäkin tunneista tulee, jos me Sabeen kanssa istutaan vierekkäin? Olemme varmaan luokan häiriköt.

Tänään oli kyllä erikoinen lauantai. Kävimme isäni kanssa pappani veljen luona tapaamassa Suomeen tulleita sukulaisia, jotka olivat niinkin kaukaa kuin Amerikasta. Toinen veljeksistä asui Kanadassa ja toinen Yhdysvalloissa. Kanadassa asuneen nimeä en muista, mutta toisen, Oregonissa asuneen, nimi oli Edward(kirjoitusasusta en ole varma). Hän oli savitaiteilija ja opettikin savitöiden tekoa ja näyttikin taiteilijalta. Edward-nimeä on kulkenut Amerikan haaralla monella henkilöllä. Se on kai laitettava yhden suvussa olleen taiteilijan piikkiin. Nimi kun tällä oli Edvard. Olen kyllä itsekin ajatellut Edvard- ja Eetu-nimeä mahdollisille omille lapsille. Erik on vaan kiilannut nyt kärkeen. Mistähän sekin johtuu...

Biologian tutkielma ahdistelee mielessä. Pitäisi tehdä se, mutta ei vaan huvita. Toisaalta rakastan niin lukiota. On se pöljää, mutta sitä on sen verran outo jo valmiiksi, ettei se kovin haittaa.