Tulin siinä vähän ennen kahtatoista kotiin ja katoin sitten viisi jaksoa Simpsoneita.Netti kutsui ja tarkastin uudet uutiset ja muut,mitä oon seurannu.

Rippileiristäni en voi muuta sanoa,kuin että se oli yksinkertaisesti mahtava kokemus!Isoset ja muut työntekijät olivat mukavia ihmisiä ja ruoka oli maukasta ja varmasti ravitsevaa(ja täyttävää,sillä minun ei ollut oikeastaan koskaan nälkä!).

Tunnit olivat välillä vähän tylsiä,mutta sen sijaan iltaohjelmat ja ulkoilutuokiot olivat hauskoja.

Vapaa-aikaa oli aika vähän,mutta se ei haitannut.Vapaa-ajalla yleensä luin,kuuntelin musiikkia,opettelin ulkoläksyjä,pelasin pingistä tai harvinaisessa tapauksessa juttelin ihmisille!Nukuin aika vähän,mutta väsymys ei ole ollut ylivoimainen.

Minua onnisti,sillä löysin paikasta yhden huoneen,jossa kukaan ei oikeastaan viihtynyt(vietimme siellä suuren osan aamuhartauksista),joten valitsin sen "pakopaikakseni".

No,joskus yksi isosista tuli juttelemaan mun kanssa sinne.Ei se haitannut minua ollenkaan,sillä tyyppi oli hyvin rauhallinen ja ehkä vähän ujo,mutta kun tutustuin paremmin,huomasin henkilössä vähän samoja piirteitä kuin itsessäni,joka on tavallaan aika siistiä.Kerrankin puhuimme melkeimpä puoli tuntia vähä kaikesta ja sain tietää henkilön harrastavan laulujentekoa ja muuta kirjoittamista.Jotkut piti sitä henkilöä "ihme hiipparina",mutta ne oli niitten mielipiteitä.

Minulla ei ollut mitään odotuksia koko leiristä muuta kuin,että tulen olemaan hyvin yksin.Onneksi annoin kohtalolle vapaat kädet!