sunnuntai, 3. maaliskuu 2013

Yöbloggarin vuodatus

Taas näitä lomapäivityksiä. Aina yhtä ihastuttavia.

Mutta hyvää yötä minun puolestani. Long time no see, long time no BBC. (liikaa Pasilaa, aivan liikaa)

Järkytin itseäni tässä vasta muutama päivä sitten, kun aloin ajattelemaan tulevaisuutta. Ei pitäisi, masentuu vaan liikaa. Lisäksi huomasin mielenkiintoisen faktan: minulla on viisi jaksoa lukiota jäljellä. Se on aivan liian vähän ja aivan liikaa. Haluan ja en missään tapauksessa halua pois lukiomaailmasta.

Mietin myös yhä enemmissä määrin YO-kirjoituksia. Gaussin käyrä on epäreilu. Entä jos kävisi niin, että kaikki kirjoittajat saisivat saman arvosanan? (joo, niin käy kun lehmät lentää) Minkään maailmassa ei saisi olettaa menevän aina samalla tavoin.

Ja kuin tämä postaus ei olisi tarpeeksi...jännä, niin voinpa ilmoittaa vaihtaneeni Finissä nimimerkkini. Olen sielläkin Marvolo. Olis pitäny tehdä se vaihdos jo aikoja sitten.

torstai, 27. joulukuu 2012

En tiedä olenko elossa

Yksi sana. Merlin. Kaikista eniten odotin jouluaattona Merliniä. Onneksi livestream oli mahtava: ei pätkimistä, kuvan juuttumista eikä pahemmin pikselöitymistä. Joulunhenki varmaan auttoi. Haluan ajatella niin.

Itse jaksosta sanon, että täytti odotukset hyvällä tavalla. Miten magic reveal käsiteltiin oli kaunista katsoa. Uskalsin jopa valaa toivoa jakson alussa, että Arthur selviäisi. Juubajuu. Tarusto-canonia noudatettiin. Arthur kuoli. Onneksi Arthurin ei tarvinnut kuolla yksin. Hän sai menehtyä Merlinin sylissä. Muutenkin jaksossa ei slash-kohtia oltu sensuroitu. Vähintään miljoona kertaa näytti siltä, kuin he suutelisivat. Mutta kun jälkeenpäin ajattelee, ei sitä olisi tarvittu. Eikä suoria rakkauden tunnustuksia. Olis ne ollu kieltämättä aika alleviivaavia, vaikka jakso tekikin (ainakin fandomin mielestä) Merthurista canonia. Niiden kahden idiootin rakkaustarina on mahtava.

Eli tiivistettynä parin viime päivän tekemiset: olen kyynelehtinyt ämpärillisen ja katsonut yhä uudelleen OTP:ni toisen osapuolen kuolevan rakkaansa käsivarsille. Hyvää joulua juu.

Lahjoja tuli muutama: kolme kirjaa, sammakkokorvikset, New Doctor Who:n 5. kausi, pyjama ja muutama kippo sekä Queenin musiikkia.
Queenia olen kuunnellut ahkerasti. Helpottaa se hiukan Merlinin jättämiä feelingsejä, vaikka (luulen) pahin shokki on takana. En ole yhtä itkuherkkä kuin eilen (vaikka ei se kerro kunnolla mitään). On vain tyhjä olo. Hiton BBC.

Lähen tästä kirjoittelemaan jotain angstista Merthuria. Ei se auta piruakaan, mutta ei voi mitään.

maanantai, 17. joulukuu 2012

Elossa

Onneksi joulu on pian. Väsyttää aivan pirusti henkisellä tasolla. Vain viisi päivää.

Toinen jakso meni läpi matikkoineen kaikkineen. Aloitin venäjän uudestaan ja vasta nyt oikeastaan päässy jotenki samalle tasolla niitten kanssa, jotka kävi ekan kurssin viime jaksossa. Haluaisin osata puhua venäjää paljon paremmin ja ässät tuottaa edelleen vaikeuksia lausua. Jotenkin oon vaan rakastunu siihen  kielenä. Venäjä kuulostaa mahtavalta laulettuna. Monesti kuullu ihmisten sanovan, että muutama viikko ulkomailla petraa kielitaitoa huimasti. Miten hyvin sitä oppiskaan muutamassa kuukaudessa!

Merlin loppuu pian. En kestä sitä. Aivan sama, vaikka viitoskauden jaksoista suurin osa oli sellasia tyhjänpäiväsiä. Jouluaattona päättyy jälleen yksi sarja. Mahtava joulu, kiitos BBC. Arthur kuolee varmana, jos yhtään seuraavat tarujen juonikulkua. En vaan kestä, jos Arthur kuolee yksin taistelutantereella. Ei Merliniä, joka kuulisi Arthurin viimeiset sanat, pitäisin kuolevaa kuningasta sylissään. Jos ne jättävät Arthurin kuolemaan yksin, itken. Jos Arthur kuolee Merlinin sylissä, itken. Mutta ensin mainitussa varmaan katkerammin.

Mulla on jo ikävä niitä kahta idioottia.

maanantai, 15. lokakuu 2012

Ei otsikkoa

Pääsin läpi ekan jakson, vaikka parempia olisivat arvosanat saaneet olla. En vaan jaksa. Mikään ei kiinnosta tippaakaan. Koko elämä on tervassa kulkemista. Mitä järkeä kaikessa on? Lopussa kaikki on vaan tarinoita. Osa tunnetumpia kuin toiset. Osa mielenkiintoisempia ja värikkäämpiä kuin toiset. Mitä väliä! Tiiän vaan, ettei miun tarinalla ole väliä. Aivan sama. Lyön lekkeriksi kuitenki kaiken.

Taas tämä. Kaikki kaatuu päälle. Se on sellane iso villapaita. Se kutittaa kaulalla ja ahistaa helvetisti. Se on sinapinkeltainen villapaita, karmeimpia värejä, mitä tiiän. Haluan sen pois. Sen kanssa joutuu kamppailemaan, jotta se lähtisi.

Kaikki tekemiset ovat sisältä onttoja. Ei mikään tunnu miltään. Saiski kaiken angstin valjastettua sanataiteeseen, mutta turha toivo. Mitään ei synny. Se aina iskee jostain. Klonkku. Asustaa pimeässä ja puree sormet poikki.

lauantai, 29. syyskuu 2012

EIEIEIEIEIEIEIEIEIEI

livestream lagitti.
ei se estäny kuolemasta,kyyneleitä virtaamasta.

jotain tällasta sitä odotti. yhtä kauheaa.
mutta kun se tulee eteen,vaikka kuinka yritin valmistautua,makaan kuopassa ja itken,itken,itken.

TYPERÄ SHOW!

en uskalla lähteä huoneesta.alkavat vaan pilkata,kun itken jonkin ohjelman takia.

sori sekasesta päivityksestä.kaikki on vaan niin sumusta.