En opi. Yöpäivityksissä järkevyys kulkee toisella puolen tietä. Juu, siellä se menee...*vilkuttaa*

Niin, elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Elämässä on sattunut muutos, suhteellisen paljon aikaa vievä. Tumblr. Pari tuntia menee kevyesti ja vielä kun konekin hidastelee välistä...sweet. Ja tietenki Pottermore! En siellä ole ehtinyt käväistä liittymisen jälkeen ollenkaan.

Koulu rullaa eteenpäin. Matikassa olen hakoteilla ja mielessä pyörii vähintään sata kertaa oppitunnin aikana "mitä helevettiä mie täällä istun?" Varsinkin toinen kursseista on huolestuttavasti lähtenyt menemään korkealta ja kovaa. Kurssilla opetetaan asioita, joita normaalissa elämässä (voiko mulla olla joskus "normaali" elämä?) ei TODELLAKAAN tarvitse. Välistä tuntuu kaiken olevan vain turhaa matemaatikoiden snobbailua. Totuustaulut jos yhtenä mainintana.
Oon kyllä pohdiskellu, mikä siinä matikassa tökkii. Ne on ne numerot (matikassa numeroita, really?). Numerot on niin kliinisiä. Niillä ei ole samanlaista tarinaa, kuten vaikka esimerkiksi historiallisilla henkilöillä tai jollain muulla vastaavalla. Ne vaan on kolme ja 15 ja 396 yms. Eipä koskaan ole tullu vastaan ficciä, jossa kirjottaja parittaisi numeroita, vaikka kieltämättä se olisi kieroutuneella tavalla kiinnostavaa lukea kakkosen ja vitosen numerosuhdesotkuista.

Tänä yönä on vuorossa tango. Koukuttavaa. Hyvin jännää.Intohimoista.Paras tanssi. En kuitenkaan tanssi, pelkkä musiikki saa riittää.