Turun reissu meni hyvin. Palasimme jo lauantaina ja täytyy sanoa kotiutumisen käyneen nopeasti. Oli suorastaan nautinto nukkua omassa sängyssä omissa lakanoissa ja herätä aamulla tuttujen kasvojen ympäröiminä (puhun siis julisteista). Rakas tietokone tunsi varmaan itsensä hylätyksi ja orvoksi,kun siihen ei koskettu kokonaiseen viikkoon. Eikä laukkujen purkaminen ole koskaan mikään nautinto. Ihaninta kaikessa oli saada omaa rauhaa. Perhelomalla sellainen on harvinaisuus. Jos et viettänyt koko perheen kanssa aikaa, sitten piti viettää se pikkuveljen kanssa. Ei mitään mahdollisuuksia kirjoittaa tai vastaavaa. Kotona saattaa laittaa oven kiinni ja oleskella monta tuntia putkeen omassa huoneessa rauhassa pahalta maailmalta ja perheeltä.

Reissulta tarttui mukaan vaikka ja mitä sekalaista tilpehööriä. Enkä ostanut kuin yhden kirjan! Löysin korvikset, vaatteita ja tyynynpäällisen sekä Mustaa Kyytä, osat 1 ja 3. Varsinkin osa 3 oli todella hupaisa. Siinä Hugh Laurie näyttelee hiukan yksinkertaista kruununperijää ja Rowan Atkinson tämän hovimestaria.

Koko matka innosti minua lisää valitsemaan arkeologian opinnot. Nyt vain Oulu tuntuu aika mitään sanomattomalta paikkakunnalta sen opiskeluun. Turku olisi paljon mielenkiintoisempi ja kesätyömahdollisuudet olisivat suuremmat. Pohjoisessa ei kauheasti ole mitään töitä haavealallani. Turku vain on paljon kauempana kuin Oulu. Suomenmaa on silti aika pieni.

Enää viikko ja minusta tulee lukiolainen. Tuntuu jotenkin oudolta ajatella olevansa jo niin vanha.

Pitää lopettaa ajattelu. Aivoihin sattuu. Tai minua vain väsyttää.

PS:Fanin kädestä on elossa.