Tämä on varmasti unta. Liian hyvää unta. Ei minulle satu tällaista. OLEN NIIN ONNELLINEN! Hypin kattoon seuraavat viikot ja unohdan opinnot.

Phantom of the Opera tulee kotipaikkakunnalleni elokuvateatteriin!!!!!!!!!!!!

Ei, shokki jäi päälle eilisestä. Onneksi on Sabee seuraa Finnkinoa ahkerammin. KIITOKSIA! Ei väliä, vaikka sille päivälle sattuisi koulujuttua tai kokeita seuraavalle. Saan kokea(toivottavasti!), etten ole yksin avioliittoni kanssa. Kyllä heitä on pakko olla! Olen viime aikoina unohtanut liittoni liian usein. Kaipaan sitä ja odotan kovasti sitä iltaa. Vaikka niin kai liitoissa käykin: ruma arki tulee ja sitä vain muistelee,miten hauskaa kaikki alussa oli. Voin käyttää sitten elokuvissa itsetekemiäni- ja suunnittelemiani lapasia. Jos omistaisin naamion, laittaisin sen. Phriikkimäistä, mutta olen phriikki ja ylpeä siitä. : D

Kun kerroin siitä vanhemmilleni, heidän reaktionsa oli mielestäni liian neutraali, arkipäiväinen: "Jaa, niinkö?" En tiedä, tajuavatko he, miten tosissani olen PotO:n kanssa. Ei kuitenkaan ehkä ole viisasta kertoa olevani naimisissa PotO:n kanssa. He katsoisivat varmaan kieroon. He tietävät vain sen, että pidän jutuista, joista harvempi on kiinnostunut. Ei sen tarkemmin ehkä pidä selittää.

Olin viime yön Sabeella yökylässä. Lähinnä olimme tietokoneella ja katselimme Merthuria. Nukkumaan mentiin lähempänä puoli viittä. Siis tavallinen viikonloppu : D Vanhempien uteluihin "mitä teitte" vastasin "katottiin Merliniä". Ei se kauas heitä.

En tiiä, voiko Merhuria saada yliannostusta, mutta olin sanomaisillani tänään äidille "Merthur" "Merlinin" sijaan. Suusta tuli kuitenkin "Merlin", että turvassa ollaan. : D